Tällä sivulla voit lukea asiakkaidemme kokemuksia palveluistamme.

JYMY

Iso Kiitos Ntrl PetHealth avusta ja hyvistä neuvoista kiperässä tilanteessa. Niiden avulla selvisimme, kun 5,5 vuotias Italian vesikoiramme Jymy sai helmikuun lopulla kynsivamman jäisellä tiellä. Etutassun tukivarpaan kynsi halkesi tyveen asti ja sen kuori poistettiin eläinlääkärin toimesta kevyessä sedaatiossa.
Herätessään Jymyllä oli tassuside, nuolemisen estävä kauluri päässä ja antibiootti- sekä kipulääkekuurit päällä.

Eläväinen ja liikkuvainen Jymy stressaantui tilanteesta päivä päivältä pahemmin. Kynsi oli kipeä, sitä ei päässyt itse hoitamaan ja pitkät lenkit vaihtuivat kolmella jalalla linkuttamiseen pissalle ja takaisin. Jymy ahdistui selvästi, läähätti, oli rauhaton ja muuttui muutamassa päivässä lopulta aggressiiviseksi kaikkia
kohtaan. Tassua ei pystynyt tarkastamaan ja kaulurin laitto ulkoilun jälkeen ei meinannut enää onnistua yhteistyössä.

Pyysin apua Ntrl Pet Health:sta ja sain heti hyviä neuvoja miten rauhoittaa tilannetta ja lievittää koiran stressiä, kipua ja ahdistusta. Sekä miten edistää uuden kynnen kasvua. Otin heti käyttöön rauhoittavan eteerisen Laventeliöljyn, koska sitä löytyi jo valmiiksi kotoa. Se tuntui jo auttavan. Lisäksi hankin koiralle
saamieni ohjeiden mukaisesti luontaistuotekaupasta Kärsimyskukka-uutetta, Rescue-remedya, homeopaattista lääkettä ja sinkkiä sekä piimaajauhetta kynnen kasvattamiseen. Näillä selvisimme kiperästä, kaikkien hermoja koetelleesta tilanteesta.

Ntrl Pet Healthin ohjeilla koira rauhoittui, stressi lievittyi ja aggressiivisia oireita ei enää tullut esiin. Nyt kolme viikkoa myöhemmin kynnen ytimen ympärillä on hento uusi kynsi, kaulurista on päästy eroon ja Jymy nauttii taas lumessa peuhaamisesta. Sinkin ja Piimaajauheen käyttöä jatkamme vielä muutaman viikon uuden kynnen vahvistamiseksi.

Jymy ja emäntä kiittää suuresti saamastamme avusta ja suosittelee palveluita lämmöllä myös muille koiranomistajille.

-Riina

VILI

"Meille tuli pari vuotta sitten syksyllä Vili-koiralle (kääpiösnautseri) erittäin vaikea iho-ongelma melko yhtäkkisesti. Vain noin puoli vuotta aiemmin Vilin veli, Sulo jouduttiin lopettamaan aggressiivisen syövän vuoksi ja pelkäsimme tietysti pahinta.
Kasvattajamme suositteli käyntiä Heidin luona ja siitä ajatus sitten lähti. Aluksi vähän epäilin, että voiko niin pahaan ihon-ongelmaan saada muka avun "ihan vain luontaisesti", mutta ajattelin myös että pakko on kokeilla. Kävimme muutamia kertoja ensin melko tiheään tapaamassa Vilin kanssa Heidiä ja saimme hoito- ja ruokintaohjeita. Näillä ohjeilla saimmekin melko nopeasti iho-ongelmat rauhoittumaan. Koko koiran yleisolemus ja käyttäytyminen muuttuivat, tietysti siksi että kivutkin olivat poissa. Ruokavalio kun pistettiin kokonaan kotitekoiseksi ja jätettiin kaikki ylimääräinen pois, iho-ongelmat ovat selätetty! Heidin ohjeiden ja laskelmien mukaan, ovat proteiinit ja kaikki muut tarvittavat ravintoaineet ruuassa kohdallaan.

Aikoja Heidille sai hyvin järjestymään vaikka yleensä tarvitsimme ilta-aikaa omien työkuvioiden vuoksi. Voin siis käsi sydämellä suositella Heidiä!"

-Tiina V.

ELMERI

"Nyt 6 vuotias parsonrussellinterrieriurokseni on kärsinyt koko ikänsä hankalista iho-ja vatsaoireista. Kuivaruokaa kokeiltiin useaa eri sorttia, myös eläinlääkäristä saatavat allergiaruoat ja erilaiset eliminaatiodieetit- tuloksetta. Kattavat veri- ja ihokokeet otettiin useaan kertaa, mutta syytä oireille ei löytynyt. Atopica lääkkeellä tilanne helpotti joksikin aikaa, mutta sitten koira alkoi oksentaa lääkkeen ulos, joten olimme taas lähtöpisteessä. Tässä vaiheessa koira näytti katukoiralta: laiha ja nuutunut, turkki huono, iho punoittava ja haiseva, ruoka ei imeytynyt ja vatsa oli löysällä. Oireiden lisäksi koirani on hyvin herkkä: remmirähjääjä, muuttuneisiin tilanteisiin vatsalla reagoiva. Koululääketiede oli koirani kohdalla neuvoton, eläinlääkäreiltä emme saaneet valitettavasti apua lainkaan mihinkään asiaan.
Löysin raakaruoan ja tämä avulla pääsimme melko pitkän aikaa oireetta eteenpäin, kunnes koiran vatsa ja iho alkoivat oireilla entistä enemmän: 4 -5 yönä viikossa heräsimme heinänsyöntiin, koira oli kalunnut tassut, kyljet ja rinnan karvattomaksi ja ihon verille. Kävimme ihotauteihin perehtyneellä eläinlääkärillä ja syyksi epäiltiin aina kapia ja ihon eri bakteereita/tulehduksia, mutta syytä ei löytynyt. Itse epäilin vatsavaivoja ja aloitin närästyslääkkeen, jolla tilanne helpottikin jonkin verran, mutta ei tuonut pysyvää ratkaisua. Tässä vaiheessa mietin vakavasti koiran lopettamista, monet itkut itkettiin ja jäähyväisiä oltiin jo jättämässä, mutta vielä etsin ja etsin...
Kunnes sain Suomen eläinterveydenhuolto-oppilaitokselta Heidi Edelmanin nimen ja vein koirani hänen vastaanotollensa 300 km päähän. Käynti oli ihmeellinen: kerrankin joku, joka kuunteli meitä ajan kanssa, ei syyllistänyt, ei haukkunut toisia hoito-ja ruokintamenetelmiä, mutta antoi selvät ohjeet kuinka tästä eteenpäin toimitaan. Koiran vointi koheni silmissä, olin varovaisen huojentunut. Vatsa saatiin hoito-ohjeilla ja niiden tarkalla noudattamisella oireettomaksi, heinänsyönti loppui ja koiran turkki sekä iho paranivat. Edelleen oli kuitenkin kutinaa, joka ei helpottanut. Pidin kovasti Heidin tyylistä - hän osasi sanoa milloin oli järkevää turvautua myös hyödyllisiin koululääketieteen keinoihin kuten lyhytaikaiseen kortisonikuuriin. Tämän kuurin avulla koiran ihokin sitten rauhoittui.

Tällä hetkellä koira voi siis hyvin (tuosta vastaanotosta on kulunut 9 kuukautta). Vatsa on rauhallinen, iho ja turkki hyvät sekä koira on leikkisä 6 vuotias. Mikäli jotain haastetta on matkan varrelle tullut, Heidi on vastannut nopeasti"etänä" sähköpostilla. Vastaanotolla ja sähköisesti vastaus on tullut vakuuttavasti, nopeasti ja perustellusti - juuri tällaista toimintaa kaipaan haastavan koiran kanssa. Heidin ansiosta saamme nauttia hauskan, iloisen ja uteliaan koiramme rakkaasta seurasta tänäkin päivänä. Kiitos Heidi!"

-Anna L.

DITTE

"Haimatulehduksesta ja sen ruokavaliosta!!
Meillä alkoi ongelmat reilu vuosi sitten heti kesän alussa, Ditelle tuli yhtäkkinen veriripuli jonka seurauksena luonnollisesti lähdimme päivystävälle
eläinlääkärille hoitoon, verikokeita otettiin mutta mitään syytä ei sillon löytynyt. Pitkän nesteytyksen jälkeen pääsimme kotiin lääkekuureineen. Tilanne näytti
taas hyvinkin valoisalta kunnes sama veriripuli uusiutui noin kahden kuukauden kuluttua edellisestä. Taas matka kohti päivystävää eläinlääkäriä. Ditte nesteytykseen ja tällä kertaa otettiin taas erilaisia verikokeita joiden seurauksena paljastui haimatulehdus. Kovasti asiaa mietittiin että mistä tämä mahtaa johtua ja tulimme siihen tulokseen että liian rasvainen ruoka on kaiken takana. Siispä Diten ruoka, samoin kuin muidenkin vanhempien koirien ruoat, muutettiin vähärasvaiseksi ja taas näytti siltä että elämä hymyilee. Veriripuli tuli vielä kerran lievempänä loppuvuodesta, silloin
pääsimme omalle eläinlääkärille hoitoon. Taas otettiin verikokeita, haima-arvot olivat laskeneet, mutta kuitenkin vielä koholla. Ditte nesteytettiin ja sovittiin että tarkastellaan haimakokeet vielä maaliskuussa. Maaliskuun
kokeissa arvot olivat vähän laskeneet, mutta ei vieläkään normaalilla alueella. Mietin kovasti että miten tästä nyt eteenpäin......Koska Heidi Edelman hieroo koiriamme säännöllisesti, on ruoasta ja vitamiineista ollut erinäisiäkin keskusteluja ja vaikka kaikki koiramme saavat vitamiineja ja hivenaineita niin pyysin kuitenkin Heidiä tekemään Ditelle ihan oman haimaruokavalion josko siitä olisi apua. Ruokavalio aloitettiinkin huhtikuun alkupäivinä ja eläinlääkärin kanssa sovittiin että haima-arvot tarkistetaan kesäkuun alussa kun ruokavaliota on syöty noin pari kuukautta. Kesäkuun alussa jännittyneinä kävimme kokeissa, tulokset piti saada seuraavana päivänä, mutta toisin kävi, jouduin jännityksellä odottamaan vastauksia seuraavaan viikkoon. Kovin odotetun puhelun jälkeen ei voinut muuta kuin istahtaa ja huokaista, lähinnä onnesta ja helpotuksesta, Diten haima-arvot olivat TÄYSIN normaalit, vuoden jännitys takana ja itsellä kevyt olo Diten suhteen. Tänään Ditte on kuin nuori koira, sillä on kova vauhti päällä, itse sanonkin että Ditte on ruvennut "surffaamaan", sen verran iloista meno on!!
Siispä tässä ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa ja olla kiitollinen Heidille, Diten iloisuus on palannut ja muutkin koirat Heidi pitää kunnossa hieronnalla.

KIITOS KIITOS KIITOS"

-Maiju Karppinen
seitsemän kääpiösnautserin onnellinen omistaja